Ruskamekko ja kevätsuunnitelmia

Kaikkien lastenvaateompelusten välissä teki mieli ommella välillä jotain itsellekin. Supersuosittu Ruskamekon kaava on odottanut jo pitkään projektilistallani toteutukseen pääsyä. Ongelmana on lähinnä ollut se, etten ole keksinyt mieleistä kangasta tämän mekon toteutukseen. Lopulta päädyin tekemään yksinkertaisen yksivärisen mekon, joka toivottavasti osoittautuu monikäyttöiseksi.

Materiaalina tässä mekossa on Kestovaippakaupan farkunvärinen talvitrikoo. Ja miten ihanaa tuo kangas onkaan, ehdottomasti uusi lempimateriaalini! Onneksi tätä tuli hamstrattua muutamassa sävyssä, sillä mieleen tulee heti useita potentiaalisia käyttötarkoituksia.

Pikku Piltin Ruskamekon kaava oli sellaisenaan passeli minulle, enkä tehnyt siihen mitään muutoksia. Ihastuin erityisesti yläosaan, joka istuu minulle hyvin. Taidankin soveltaa tästä vielä jonkun paitakaavankin itselleni. 

Toteutin mekon aika lailla ohjeen mukaan, jätin ainoastaan kauluksen kuminauhan pois. Talvitrikoo on aika jämäkkää, varsinkin kaksinkertaisena, joten ajattelin kauluksen pysyvän ryhdissä ilman kuminauhaakin. 

Kiva kaava, ehdottomasti suosionsa ansainnut! Tällä tulen kyllä tekemään muitakin mekkoja ja varmaankin testailemaan erilaisia helmaratkaisujakin. 

Tällä ompeluksella lähden samalla mukaan Kototeko-blogin Sannan Renew mama -haasteeseen, jossa tarkoituksena on ommella lastenvaatteiden sijaan vaihteeksi itselle. Ajattelinkin ottaa tavoitteeksi tehdä itselleni kevään ajan vähintään vaatteen kuussa. Mutta mitä nuo vaatteet sitten ovat? Tässä on hieman ideoita siitä, mikä tällä hetkellä miellyttää silmää. Ensimmäisenä kollaasista varmaankin pomppaavat esiin raidat. Olen ollut jo jonkin aikaa erityisen ihastunut raitakuoseihin ja niitä aion sisällyttää myös kevätompeluksiini. Sinivalkoraitanen joustocollegekangas olisikin erityisen passeli suunnitelmiin, mutta mistäköhän sellainen kävelisi vastaan? Jos olet moista jossakin nähnyt, vinkkaa ihmeessä minullekin. 

Kesämekot ovat myös korkealla ompelulistallani, ja niihin palaan varmasti vähän keväämmällä. Collegejakku sen sijaan päätyy toteutukseen varmaankin pikaisesti, sillä se olisi oiva pari farkkujen kaveriksi kevään työvaatteena. Ja kaikki ihanat kukkakuosit varmaankin löytävät tiensä kauppojen valikoimaan keväämmällä, niitä odotellessa!

Siiri keinuu mekkomuodossa

PaaPiin ihanaakin ihanampi Siiri keinuu -kuosi pääsi vihdoin kaikesta arjen kiirestä huolimatta vaatteeksi asti. Ihastuin tähän kankaaseen sen ilmestyttyä ja ostin kaappiin odottamaan, mutta nyt onneksi löytyi hetki aikaa ommella tästä jotakin. Ja mikäs sen osuvampi stressinpoisto-ompelus kuin simppeli mekko pikkuneidille.

Pientä vaihtelua kuitenkin hain, joten kokeilin mekkoon uutta kaavaa. Tämä mekkonen on siis tehty Ottobren Toffee-jerseymekon kaavalla (lehti 6/2013, kaava nro 4). Kaavasta on jätetty taskut pois, muuten taisin tällä kertaa mennä suunnilleen ohjeiden mukaisesti,

Tein mekon koossa 74 cm, jotta on joitakin vaatteita jo seuraavassa koossakin odottamassa. Ja mekkoja nyt voi muutenkin pitää jo vähän reilumman kokoisenakin, ei haittaa mitään.

Kangas siis on PaaPiin vaaleanpunainen Siiri keinuu -trikoo, joka oli viime syksyn uutuuskuoseja. Hihat puolestaan on tehty yhteensopivasta Pilkku-kankaasta, joka on myös PaaPiin valikoimasta. Vaaleanpunainen resori on Sampsukan valikoimasta. Lisäksi pääntielle tarvittiin neppari, joka on tällä kertaa Prymin pieni käsinommeltava versio.

Kaava oli simppeli ja helppo toteuttaa, varmasti samalla kaavalla valmistuu vielä mekkoja muissakin kuoseissa. Ja huomaathan, että tässä kaavassa tuo pääntien etuhalkio kuului mukaan, enkä ole sitä jälkikäteen joutunut lisäämään ;)

Neiti itse oli silminnähden innostunut mekostaan, eikä tekelettä meinannut saada millään kuvattua ilman, että otokseen eksyy mukaan pienet sormet :)

Lopuksi pitää vielä testata, josko saisin Bloglovin-linkityksen toimimaan:
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13032633/?claim=nhtpscfwcyv">Follow my blog with Bloglovin</a>

Merinovillatakki

Legginseillä alkanut merinovillojen ompeluprojektini jatkuu villatakin merkeissä. Mietin äidilleni sopivaa synttärilahjaa ja päädyin kotioleskeluun sopivaan lämpöiseen ja pitkään villatakkiin.

Kaavaksi valikoitui Ottobren City cardi -vetoketjuvillatakki (lehti 5/2012, malli 15). Kankaana tässä on Majapuun/Pehemiän Rakkauskirje-merinovilla. Vetskari puolestaan on 80-senttinen harmaa avovetoketju, jonka hain paikallisesta putiikista. Lisäksi tarvittiin niskasauman päällystämiseksi harmaata, noin sentin levyistä samettinauhaa, jonka löysin Eurokankaasta.

Tein villatakin aika lailla ohjeen mukaan, jätin ainoastaan taskut pois. Malli on mielestäni kiva, paitsi kylläkin aika pitkä lyhyehkölle henkilölle. Tekisi mieli tehdä myöhemmin myös itselle samalla kaavalla joku neuletakki, mutta sen voisin toteuttaa hieman lyhyempänä.

Koska kangas on pehmeää, ei pystykaulus pysy pystyssä, vaan jää ruttuun. Itseä häiritsi kauluksesta näkyviin tuleva kankaan nurja puoli, joten viimeistelin villatakin vielä tekemällä kaulukseen vuoren. Ja koska vihaan purkamista, ompelin sen käsin reunoistaan kiinni, jotta en joutunut purkamaan mitään olemassaolevia ompeleita. Siisti siitä tulikin, vaikka tietenkin käsin ompelukin on aikaa vievää puuhaa.

Toivottavasti tuli sopiva ja saajalleen mieluinen tekele :)

Lahjamekko

Saimme kutsun ystävän viisivuotiaan prinsessan synttärijuhliin, ja päätin viedä lahjaksi jotakin itse tehtyä. Päivänsankari on sen luokan prinsessa, että ei tarvinnut hetkeäkään miettiä sopivaa lahjaa, mekkohan se oli oltava. Ja tietenkin vielä vaaleanpunainen bling bling -versio :)

Selailin läpi kasan kaavalehtiä, mutta lopulta päädyin kokeilemaan uuden Ottobren Free stars -jerseymekon kaavaa (lehti 1/2015, malli nro 16). Malli vaikutti simppeliltä ja mukavannäköiseltä, joten valitsin sen toteutettavaksi. Sopivasta koosta ei ollut tietoa, joten nettisurffailun ja ikä/kokotaulukoiden katselun perusteella päädyin lopulta kokoon 110 cm. Jännä nähdä, tuliko yhtään sopiva. Ajattelin kyllä, että tuota on helppo tarvittaessa muokkaillakin. Hihoihin saa pituutta resorilla ja helmaan voi lisäillä jonkun rimpsuhörhelön, jos mekko on valmiiksi turhan nafti.

Kankaaksi tähän mekkoon valitsin Käpysen vaaleanpunaisen Pitsisydämen, Pääntielle laitoin Sampsukan vaaleanpunaista resoria. Pinkit strassit ovat tanssitarvikeliike Alemanasta.

Sovelsin kaavaa sen verran, että jätin siitä taskut pois. Ja koska prinsessan mekkoon piti ehdottomasti saada jotain kiiltävää, päädyin koristelemaan pari kankaassa olevaa sydäntä liimattavilla strasseilla. Niitä on nimittäin jäänyt kaappiin kilpatanssiajoiltani, joten ajattelin niiden olevan hyviä tähän tarkoitukseen. Liimaamiseen käytin tanssitarvikeliikkeestä hankkimaani ja tähän tarkoitukseen tarkoitettua liimaa.

Mekko valmistui nopeasti ja strassien liimailukin sujui vanhasta tottumuksesta ilman suurempia sotkuja. Nähtäväksi tosin jää, että miten nuo kestävät pesukonetta, tanssipuvut kun tietenkin aina pestään varovaisesti käsin. Mutta jos eivät pysy paikallaan, niin liimaillaan myöhemmin lisää :)

Jännä nähdä huomenna, että mitä prinsessa tuumaa uudesta mekostaan!

Joustofroteemekko

Uusi Ottobre 1/2015 kolahti postilaatikkoon ja tietenkin siitä piti saman tien päästä tekemään joku kiva ja simppeli malli. Kokeiluun valikoitui ensimmäinen kaava, Birdie birdie –jerseymekko. Pitkähihaisia mekkoja en ole hirveästi vielä tehtaillutkaan, joten pitihän tuo malli päästä testaamaan.

Kankaaksi valikoitui talvisempaan käyttöönkin sopiva joustofrotee. Metsolan ihana Sirkushevonen-kangas on ollut kaapissa odottamassa sopivaa käyttötarkoitusta, ja tähän mekkoonhan se sopii vallan mainiosti. Pinkit resorit puolestaan ovat Stoff & Stilin. Mekko on tehty koossa 68 cm.

Mekko oli helppo ja nopea ommella. Ongelmat ilmenivätkin vasta mekon valmistuttua, sillä tekele ei mahtunut lapsen päästä läpi. Toki joustofrotee saattaa olla vähemmän joustavaa kuin kaavoitettaessa ajateltu jersey, mutta tuo pääntie oli siitä huolimatta kyllä aivan nukkekokoa. Jälkikäteen olen kyllä lukenut muiltakin samanlaista palautetta kyseisen kaavan suhteen.

Helppo ja nopea projekti muuttui siis ärsyttäväksi korjailua vaativaksi tekeleeksi. Inhoan korjailutoimenpiteitä yli kaiken, vaikkeivät ne aina edes ole aikaavieviä tai erityisen monimutkaisiakaan. Tässä tapauksessa (kerättyäni kärsivällisyyttäni pari päivää) tein etupuolelle halkion, johon laitoin pienen käsinommeltavan nepparin kiinnitystä varten. Nyt mekko sentään mahtuu jo päästä läpi. Edelleen pääntie on halkiosta huolimatta kuitenkin tiukka, joten kaavoitus on tällä kertaa mielestäni mennyt vähän metsään. Malli sinänsä on kiva ja ehkä käytän kaavaa uudestaankin, mutta hieman erilaisella pääntieratkaisulla varustettuna.

Legginsit omien mittojen mukaan

Blogit ja nettipalstat tuntuvat olevan täynnä kuvia itse ommelluista legginseistä. En ole kuitenkaan itse koskaan kokeillut tehdä moisia, sillä en niitä myöskään housujen roolissa käytä. Suomen talvi kuitenkin oli lämpötiloineen sitä mieltä, että kaikenmoiset pitkät kalsarit ovat tarpeen, joten pitihän se sitten kokeilla tätäkin :)

Pehemiän syksyn ihanat merinovillat ovat odottaneet vuoroaan, mutta nyt päätin, että merinovillaiset legginsit olisivat omiaan talven ulkoiluihin. Tämä söpö merinovillakuosi on nimeltään Rakkauskirje.

Kangas on siis valittuna, mutta mistä kaava? Valmiskaavat ovat usein huonosti istuvia, standardipituutta lyhyempi kun olen. ;) Netin syövereistä löytyi kuitenkin ratkaisu tähänkin ongelmaan. Mallikelpoisen blogissa on nimittäin erinomaiset ohjeet leggarikaavan piirtämiseen omien mittojen mukaan. Koskaan en ole tyhjästä kaavaa piirtänyt, mutta pitihän sitäkin kokeilla.

Ohjeiden mukaan piirtelin 0-väljyydellä kaavat. Ajattelin, että tuosta hieman leikkausvaiheessa muokkaillessa saan kaavasta sopivan sitten kohtuuvaivalla eri materiaaleille. Toki fiksuinta olisi varmasti piirtää kaava huolella jokaiselle materiaalille sopivaksi, mutta harkitaan sitä sitten myöhemmin ;) Tuota 0-väljyyden kaavaa sitten leikatessa kaventelin niin, että lopputulos olisi suunnilleen -4 -väljyyden luokkaa.

Ja lopputulos on, uskokaa tai älkää, täydellisesti istuvat legginsit! Huippua, olen niin tyytyväinen suoritukseeni. Eipä tarvitse enää hukata kangasta liian pitkien tai huonosti istuvien kaavojen mukaan leikellessä, vaan saa kerralla sopivat. Tällä kaavalla pitää kyllä joskus testata farkkuja tai vastaaviakin.

Fiksumpi olisi tietenkin ensin tehnyt testiversion jostain edullisemmasta kankaasta, mutta testiversiot on kärsivällisempien puuhaa. Onneksi tämä kaavanpiirtelykokeilu oli kuitenkin erittäin onnistunut, joten uskallan kokeilla jatkossakin.

Ohjeet legginsien kaavan piirtämiseen löytyvät täältä

.

Kaikki keskeneräiset ompelukset valmiina!

On kiva päästä uusien kankaiden ja mallien pariin heti, kun on sopiva hetki. Yleensä pöydän nurkalla kuitenkin roikkuu aina kasa epämääräisiä keskeneräisiä ompeluksia, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet odottamaan valmistumistaan. Olen syksyn aikana uskollisesti yrittänyt saada noita ompeluksia valmiiksi ja nyt päätin ottaa loppukirin. Pari viimeistä keskeneräistä projektia valmistuivatkin heti vuoden alussa, ja seuraavaksi pääsen ihan uusien ideoiden pariin!

Mutta tässä esittelyyn nuo keskeneräisinä roikkuneet tekeleet. Vanhemmasta Pehemiän Sammalpolku-väristä tuli tehtyä lapselle body koossa 74 cm. Kaavana tässä on Ottobren Sausage dog -body lehdestä 4/2014. En ollut tuota kaavaa aiemmin kokeillutkaan, mutta malli näytti näppärältä, joten pitihän se testata. Leikkasin bodyn reilussa koossa, sillä tällä hetkellä käytössä olevia vaatteita on kyllä neidillä riittämiin. Ja kenties tuon valmistuminen jäikin roikkumaan siksi, kun se ei pääse suoraan käyttöön. Mutta onpahan nyt valmis! Ja kiva tuosta tulikin :)

Bodyn kangas on siis Pehemiältä. Harmaa resori puolestaan on Selialta. Olkapäälle laittamani vihreä neppari on Käpyseltä ja haaraan laitoin teräksenväriset Prymin perusnepparit. Lisäksi haaranepparien tueksi tarvittiin vielä hieman tukikangasta, jota löytyi valmiiksi kotoa.

Rästihommina valmistui myös yksi mekkonen, yllätys.. ;) Tämän norsumekon tein Eurokankaan vihreästä norsukankaasta, joka oli jäänyt jäljelle aiemmista ompeluksista. Piristeeksi laitoin punaiset resorit, jotka ovat Sampsukasta.

Norsumekko on tehty Ottobren 1/2014 Blue orange -luomuvelourmekon kaavalla (kaava nro 13). Tein mekon koossa 74 cm samasta syystä kuin tuon bodynkin, joten se saa vielä odottaa käyttöön pääsyä. Kaava oli kivan simppeli ja lopputulos mukavan näköinen, joten tällä taidan tehdä mekkoja enemmänkin.

Ihanaa, nyt on siis kaikki (!) keskeneräiset ompelukset valmiina ja pää on aivan täynnä uusia ideoita. Vielä kun olisi aikaa niiden toteuttamiseenkin..