Pattern testing for Annelaine Patterns: Feather dress

Pääsin jo keväällä testaamaan Annelaine Patternsin uutta Feather dress -kaavaa. Kuvien julkaiseminen on jäänyt, mutta tässä nämä vihdoin tulevat. Kyseessä on siis pikkutyttöjen mekkokaava, joka on saatavilla alkaen koosta 9kk aina kuusivuotiaan kokoon saakka. Nämä omat mekkoni on ommeltu kolmevuotiaan koossa ja koko vastaa kyllä mielestäni hyvin kuvausta, sillä tämä meidän kolmevuotias neiti on hieman pieni ikäisekseen.

Kaavassa on vaihtoehdot sekä eri pituisille hihoille että hihattomille versioille. Lisäksi mekkoon voi halutessaan laittaa taskut ja/tai vyötärökuminauhan. Kaavan mukana tulee yksityiskohtainen ompelututoriaali kuvineen päivineen, joten mekko on tehtävissä oleva myös aloittejalle. Kaavan löytää täältä.

Kankaana tässä mekossa on Jyväskylän kangaskaupan Olaf-trikoo, johon lapsi tietenkin ihastui oikopäätä. Itse olisin saattanut valita jonkin muun kankaan, mutta minkäs teet ;)

Vilautan myös ensimmäisen kaavavedoksen perusteella ommellun mekon kuvat, vaikka ne melko huonolaatuisia ovatkin. Tämä mekko on myös ommeltu koossa 3T, mutta kankaana on trikoon sijaan Ohlssons Tygerin bambicollege. Taskupusseissa puolestaan on kankaana harmaavalkoraitainen trikoo, joka on muistaakseni peräisin Majapuulta.

Lisäksi tein samalla kaavalla vielä neidille päiväunimekon tarhaan, kun edellinen alkoi olla aika pieni. Päikkäriasuhan ei toki voi olla mikä tahansa yöpuku, vaan sen on oltava päiväkäyttöön soveltuva, väittää kolmevuotias. Lisäksi kankaan oli oltava tismalleen sama kuin edellisessä mekossa, värin sentään sai vaihtaa :) Tämä päikkärimekkonen on ommeltu ilman vyötärökuminauhaa PaaPiin Siiri ja Myyry -trikoosta. Takahelma on lisäksi kaavasta poiketen suora, eikä kaarrettu.Tämä uniasu pakataankin taas reppuun mukaan, kun tarha-arki huomenna kesäloman jäljiltä taas jatkuu.

Mekkokaava on mielestäni oikein kiva peruskaava, josta on helppo muokata mekkoja sekä arkeen tai juhlaan. Varmasti näitä tulee itsekin taas tehtailtua lisää, kunhan syksy on tästä saatu kunnolla polkaistua käyntiin. Vielähän saa haaveilla kesävaatteista ja -keleistä, eikö? :)

Museopäivä

Vapaapäivän kunniaksi käväistiin retkellä museossa. Lapsi kun rakastaa tällaisia paikkoja, joissa riittää katsottavaa ja tehtävää. Päivän asuksi valikoitui farkut ja jokin aikaa sitten ompelemani simppeli peruscollege, josta on heti muodostunut lempparikäyttövaate. Kankaana paidassa on Pehemiän Babushka Roses -joustocollege. Hihat puolestaan on tehty Jyväskylän kangaskaupan harmaan talvitrikoon jämistä, joita kaapin perukoilta vielä löytyi. Väriltään hihat sopivat kuvion harmaaseen kuin nakutettu ja mielestäni ne rauhoittavat kokonaisuutta kivasti. 

 

Kaavana paidassa on Ottobren raglan, tarkalleen ottaen muistaakseni Little lamb (4/2012) koossa 92 cm. Todella passeli kaava hoikahkolle lapselle, jolle Ottobren kaavat on monesti olleet aika lyhyitä ja leveitä. Näitä teen takuulla lisääkin, harvinaisen helppo ja nopea ompeluprojekti!

Pitääpä muuten mainita, että tämä ruokailuessu on ollut ehdottomasti käytetyin ja tarpeellisin ompeluprojektini! Hihat tosin alkavat olla vähitellen aika naftit, joten pitänee ommella hieman isonnettu versio essusta neidille. En nimittäin usko, että pasta bolognesen syöminen onnistuu vielä hetkeen ilman mittavaa sotkua ;)

Raitamekko suosikkikaavalla

Esittelin aiemmin oman kaavayhdistelmäni tuotoksen, jossa yhdistin Ruska-kaavan yläosan Onion 2035:n alaosaan. Tuosta mekosta tuli kertaheitolla suosikki, joten samalla kaavakehitelmällä piti tietenkin tehdä toinenkin mekko pikimmiten.

Myös tämä mekko on tehty joustocollegesta, joka on mielestäni mitä parhain materiaali arkisiin ja rentoihin mekkoihin. Ei palele viileämmälläkään säällä! Lisäksi piippukaulus pysyy aika hyvin kuosissaan, kun käytössä on trikoota vahvempi materiaali. Tämä collari on navy-vaniljaraitaa Noshin valikoimasta. 

Ommellessa sainkin jälleen todeta, että raidat eivät todellakaan ole helpoin mahdollinen asia, kun niitä yrittää mätsätä, kun kappaleet eivät ole suoria. Minulla oli pakkomielle saada keskeisimpien kohtien raidat kohdistettua hyvin ja kauluksen yhtä reunaa sainkin purkaa ja harsia sen sata kertaa ennen kuin lopputulos alkoi olla toivotunlainen. Mutta onneksi jaksoin, sillä lopputulos on tosi mieleinen. Tämä mekko pääsee varmasti ulos kaapista useasti :)

Ja mikä parasta, kevät ja aurinkoiset päivät ovat saapuneet. Sieltä se kesä vähitellen lähestyy, kohta saa varmaankin jo ihan luvan kanssa aloittaa kesäompelut!

Terveisiä indigovärjäyskurssilta

En ole värjännyt kankaita muistaakseni sitten ala-asteen perunapainantakokeilujen. Innostuin kuitenkin ilmoittautumaan mukaan paikallisen kansalaisopiston indigovärjäyskurssille. Kurssi järjestettiin yhden viikonlopun aikana siten, että perjantai-iltana valmistelimme kankaat ja muut värjättävät materiaalit ja lauantaipäivä käytettiin itse värjäyspuuhaan.

Minulla ei ollut kurssin suhteen sen suurempia tavoitteita, halusin vain kokeilla eri tyylisiä värjäysmenetelmiä ja katsoa, mitä niillä saa aikaiseksi. Ja mikäs sen parempaa kuin saada toteuttaa nuo kokeilut jonkun muun keittiössä ;)

Väriliemen ainesosien punnitseminen oli pikkutarkkaa puuhaa, joka tehtiin myös valmiiksi jo perjantaina kankaiden valmistelun ohessa. Itse testasin aika montaa erityylistä tekniikkaa kankaanpalasteni kanssa. Kieputtelin kankaita kierteille ja tein niistä kääröjä ja kasoja kuminauhojen ja narujen avulla. Kärsivällisemmät sielut esimerkiksi myös ompelivat kankaisiinsa kuvioita ennen värjäystä. Kun langat sitten värjäyksen jälkeen ratkottiin pois jäivät nuo kuviot vaaleammiksi kuin muu kangas. hienoja luomuksia, mutta niitä varten minun pitää kyllä vielä hieman etsiä kärsivällisyyttäni ;)

Lisäksi kokeilin myös kankaan kuviointia vehnäjauhopuuron avulla. Vehnäjauhosta ja vedestä siis keiteltiin puuro, jota levitettiin kankaalle halutulla tavalla. Kangas jätettiin kuivamaan yöksi ja värjättiin kuivuneine jauhoineen päivineen. Värjäyksen jälkeen jauho pestiin pois. Kangas jäi siis värjääntymättä tai värjääntyi vähemmän noista jauhotetuista kohdista. Ihan mielenkiintoinen ja helppo tekniikka! 

Väriliemen valmistus oli pikkutarkkaa puuhaa lämpötilan mittailuineen ja sekoitteluineen. Itse värjäys puolestaan oli helppoa. Kankaita ja muita materiaaleja vain laitettiin liemeen värjääntymään noin kymmeneksi minuutiksi kerrallaan. Tummemman värisävyn saamiseksi saman kankaan voi värjätä useampaan otteeseen. Myös sidontoja voi muuttaa värjäyskertojen välissä monipuolisemman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Lopuksi kankaat huuhdottiin etikkavedessä ja myöhemmin pestiin vielä kotona pesukoneessa.

Onnistuneeseen väriliemeen muodostuu öljyisen näköinen pinta.

Testasin erilaisten kankaiden käyttäytymistä värjäyksessä. Värjäsin sekä joustavia trikoita ja collegeja että esimerkiksi pellavaa. Muistin myös heittää sekaan pari resorinpätkää, jotta minulla on mätsäävät resorit valmiina vaateompeluksia varten. Valtaosa kankaanpaloista on Eurokankaan palalaarista peräisin, mutta osan kaivoin myös kaappieni perukoilta. 

Kankaiden lisäksi värjäsin myös hieman lankaa sekä erään vanhan tahraisen valkoisen neuleen. Käyttämässämme indigoerässä oli todella paljon väriä, joten olisin saanut vieläkin enemmän materiaalia värjättyä omalla liemelläni. Mutta eiköhän tässä nyt ole materiaalia vähäksi aikaa,... Katsotaan mitä näistä mahtaa syntyä, kun ehdin käydä niihin käsiksi :)

Yksivuotislahja

Ystäviemme pieni neiti täytti vuoden ja halusin muistaa häntä pienellä itse tehdyllä paketilla, jonne sujahtivat mekko ja pipo.

Mekko on tehty Metsolan Pupu Tupuna -joustocollegesta Ottobren suosikkikaavalla Autumn bouquet (4/2012, kaava nro 3). Muokkasin kaavaa sen verran, että jätin siitä hihat sekä etumuksen rusetin pois. Lisäsin myös pituutta hieman, jotta tunikasta saatiin mekko. Mekko on tehty koossa 86 cm. Kanttaukset tein Stoff och Stilin keltaisella resorilla ja rypytys puolestaan on toteutettu alalankakuminauhan avulla. Rypytykset ovat kyllä mielestäni kivoja, sillä niillä saa helposti ja näppärästi vähän muotoa ja ryhtiä vaatteeseen.

Valitsin kankaaksi tämän Pupu Tupunan, sillä se kuulemma lukeutuu saajan suosikkeihin. Päivänsankari perheineen itse asiassa asuu ulkomailla, joten mekko olkoon samalla pieni muistutus Suomesta :)

Mekon kaveriksi halusin tehdä vielä syksyksi trikoopipon. Nämä kuosithan nyt eivät alkuunkaan sovi yhteen, enkä näitä yhdessä käytettäviksi tarkoittanutkaan. Pipo on tehty Sampsukan ihanasta bambitrikoosta. Kaavana testasin Ottobren 4/2015 pipokaavaa nro 24. Tein pienimmän koon (48 cm) ilman saumanvaroja ja ainakin meidän oman neidin päähän testattuna vaikutti siltä, että tuli aika sopivan reilu lopputulos.

Päivänsankarilla on hoidon aloitus pian edessä, joten nimikoin pipon vielä valmiiksi. Nimikointiin käytin harmaata Sock Stoppia, joka siis on sukkien liukuesteeksi tarkoitettu aine, jota myyvät monet askartelu- ja käsityökaupat. Pitäisikin hommata tuota itselle parissa muussakin värissä, niin voisi käyttää sitä myös koristeluihin inspiraation iskiessä. Lisää infoa Sock Stopista ja muista nimikointi-ideoista löytyy aiemmasta postauksestani täältä.

Onion 2035 Tukholmassa

Kuten blogiani seuranneille on kenties jo käynyt selväksi, rakastan mekkoja. Siksi ompelukseni usein painottuvat niihin. Lapsille kivoja mekkokaavoja on vaikka millä mitalla, mutta täydellisen kaavan löytäminen itselle on todella työlästä. Ruskamekko oli itselleni täyskymppi, mutta monet muut viimeaikaiset kokeilut ovat kyllä menneet mitoitukseltaan pahasti metsään ja mekkoja on saanut muokata oikein urakalla, jotta niistä on saanut edes suunnilleen istuvia. Erään epäonnisen kokeilun jälkeen minulle vinkattiin Onionin kaavaa 2035. Olin itsekin sitä joskus aiemmin katsellut, joten vinkin seurauksena päätin, että nyt tuota monen ompelijan suosikkia on minunkin kyllä kokeiltava.

Epäonnekseni kaava sattui juuri silloin olemaan kaikista kotimaisista nettikaupoista loppu. Laneilla kuitenkin ihanat ompelijatoverit lainasivat omiaan ja sain piirrettyä muunmuassa tämän kaavan itselleni.

Kankaaksi mekkokokeiluun valikoitui jälleen tuttu ja turvallinen Jyväskylän kangaskaupan talvitrikoo, tällä kertaa värissä vaalea meleerattu harmaa. Olen kehunut tätä kangasta jo moneen otteeseen ja pysyn edelleen kannassani. Kerrassaan loistava kangas, joka taipuu moneksi ja kestää myös käytössä kulahtamatta.

Ompelin mekon ilman rinnanaluksen poikkileikkausta ja suorilla hihoilla. Lisäksi rypytin helman pussimaiseksi kuminauhan avulla. Mekko on tehty koossa XS. Muuten ompelu oli erittäin näppärää, mutta pääntie tuotti hieman harmaita hiuksia. Kaavan pääntie oli nimittäin  melko avara, joten muotokaitelehuolittelu oli välttämättömyys. Se ei kuitenkaan meinannut alkuun asettua haluamallani tavalla, jonka vuoksi mekko päätyi telakalle hyväksi toviksi. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja viimeistelin mekkosen.

Mekon päälle saatuani en voi muuta kuin todeta, että kaava taitaa olla minunkin uusi suosikkini. Kivasti istuva peruskaava ilman mitään(!) muokkauksia, ah autuutta. Tällä syntyy takuulla mekko jos toinenkin kesäksi.

Mekko pääsikin heti valmistuttuaan maailmalle, terveiset Tukholman keväästä. :)

Pitsiä arkeen

Pääsin vihdoin toteuttamaan pitkään suunnittelemani pitsicollegepaidat itselleni ja pikkuneidilleni. Olen halunnut tehdä meille molemmille arkikäyttöön soveltuvat rennot paidat, joissa kuitenkin on joku juju. Ja tässä nämä lopputulokset nyt sitten ovat.

Kokeilin ensi kertaa Allt om Handarbeten kaavoja ja olin tyytyväinen valintaani. Taaperon paita on tehty lehdestä 11/2014 löytyvällä Sweatshirt-kaavalla (kaava nro 122). Halusin hänen paidastaan raglanhihaisen, ja tuollaista kaavaa ei ole ennen tullut vastaan sopivassa koossa. Tästä mallista oli saatavilla koot 1-4 v, joista käytin pienintä eli yksivuotiaalle tarkoitettua kaavaa. Koko vastaa mielestäni senttikokoa 80, joten paidassa on vielä hieman kasvunvaraa. Tykkäsin kaavasta kyllä kovasti ja aion ehdottomasti käyttää sitä jatkossakin.

Oma paitani puolestaan on tehty Allt om Handarbeten lehdestä 10/2014 löytyvällä Sweatshirt-kaavalla (kaava nro 117). Pienin kaavan koko oli s, joten leikkasin paidan ilman saumanvaroja. Myös tämä kaava oli mieleeni ja päädyinkin tilaamaan lehden suoraan kotiin, jos kaavat olisivat mieleisiä myös jatkossakin.

Etsin täydellistä collegekangasta paitoja varten pitkään, mutta lopulta päädyin jälleen luottokankaaseeni, eli Jyväskylän kangaskaupan talvitrikooseen. Nämä paidat ovat sävyä vaalea meleerattu harmaa. Tilasin samalla myös vastaavanväristä resoria, mutta itse asiassa päädyin lopulta Metsolan vaalean graffitin väriseen resoriin, joka oli mielestäni itse asiassa paremman väristä ja napakamman tuntuista. Pitsi puolestaan on Eurokankaan palalaarista peräisin.

Paitojen ompelu oli yksinkertaista hommaa. Suosittelen kuitenkin ompelemaan pitsin kiinni etukappaleeseen ennen paidan kokoamista. Siten pitsin saa helpoiten suoraan ja kunnolla saumojen väliin. 

Paidoista tuli mielestäni kivan rennot, mutta kuitenkin samalla monikäyttöiset. Nämä pääsevät käyttöön heti :)

Collegebleiseri

Viimeinenkin ompelutapaamisessamme aloittamani ompelus pääsee nyt vihdoin blogiin saakka. Olen jo pitkään halunnut tehdä itselleni rennon bleiserin. Kotona harvemmin on aikaa ryhtyä kovin aikaavieviin projekteihin, joten bleiseri on jäänyt to do -listalle. Päätin kuitenkin, että laneilla on hyvä tilaisuus aloitella tämän projektin kanssa.

Kaavaksi valitsin Ottobren 2/2014 lehdestä löytyvän Everyday basic -bleiserin (kaava nro 10). Muokkailin kaavaa kuitenkin hieman omien mieltymysteni mukaisesti. Muuten pysyttelin aika lailla ohjeistuksessa, mutta hihat ompelin ilman vetoketjuja ja resorinpätkiä.

Kankaaksi valitsin jälleen ehdottoman lempparini, eli Jyväskylän kangaskaupan talvitrikoon. Väriksi valikoitui perusvarma musta, jotta se olisi mahdollisimman helppo yhdistää erilaisten alaosien kanssa.

Sain bleiserin pääpiirteittäin kasattua ompelupäivämme aikana, mutta viimeistelyt ja hienosäädöt jäivät kotipuuhiksi. Ja istuvuutta saatan kyllä vieläkin yrittää joku kerta hieman parantaa, jos kärsivällisyys riittää. Mutta kyllähän tämä ihan käyttökelpoinen on näinkin.

Kaavasta tykkäsin ja sillä saatan joskus tehdä toisenkin bleiserin. Talvitrikoo oli kankaana kuitenkin mielestäni hieman ohut tähän tarkoitukseen, sillä tikkaukset ym. yksityiskohdat ovat haastavia toteutettavia ohuehkon ja joustavan kankaan kanssa. Lisäksi kaulusten saaminen muotoonsa oli hieman työlästä. Seuraavaan versioon yritänkin löytää jonkun hieman jämäkämmän kankaan.