Pienille rakkaille

ohje: http://www.hs.fi/elama/a1461730259161

Haasteompelus

Osallistuin viikonloppuna ompeluryhmän haasteeseen, jossa piti ommella yllärikankaasta jotakin. Koot.fi:n toimittamasta kangaspaketistani paljastui pala pinkkiä resoria sekä raportti mustapohjaista kukkakangasta. Kuosi on kaunis, mutta en nähnyt sitä omana vaatteenani. Siispä siitä syntyi yöpaita pikkuneidille. Ja kuten kuvista ehkä näkee, saaja ainakin oli innoissaan :)

Kaavana yöpaidassa on Ottobren koon 80 cm Speedy girl (kaava nro 1, 3/2013) reippaasti muokattuna. Käytännössä tein yöpaidasta niin pitkän, kuin mihin kangas riitti. Yöpaita kun voi mielestäni olla vähän reilukin näin alkuun, meneepähän käytössä pidempään.

Tämä kaava on yksi lemppareistani ja näitä mekkosia on ollut oman tytön kaapissa useampia ja lahjaksikin niitä on lähtenyt. Tässä yöpaidassa hihat tosin ovat alkuperäiskaavaa pidemmät.

Maksimekko

Kesäni on ollut surun hallitsema, eikä energiaa blogin päivittämiselle ole löytynyt. Ompeluksia on kuitenkin syntynyt tasaiseen tahtiin ja yritän niitä saada vähitellen myös tänne esille.

Olen pitkään hionut optimaalista maksimekkokaavaa ja nyt aletaan olla jo lähellä. Mekon yläosa on sovellettu Ottobren CW 303 -toppikaavan pohjalta (u-kaula-aukkoinen versio), mutta muuten kaava on oma. Mekko on kokoa 34.

Kankaana mekossa on Noshin navy-vaaleanpunainen maksiraitatrikoo. Ihanan laadukas ja ryhdikäs kangas, kuten Noshin omat yleensä ovat. Tästä mekosta tuli ehdottomasti yksi suosikeista.

Pattern testing for Delinda Boutique: Leona Hobo Bag

Scroll down for English

Ehdin pitkästä aikaa taas osallistua kaavatestailuihin. Tällä kertaa oli vuorossa Delinda Boutiquen rento laukkukaava Leona Hobo Bag. Koska kesä on ovella tuli tästä kuosiensa puolesta vähän kesäisempi versio. Päälliskangas on Marimekon vahvaa markiisia ja vuorikangas on Eurokankaan palalaarista peräisin olevaa puuvillaa, jota olen kyllä joskus siellä pakallakin nähnyt myytävän. Lisäksi kahvan kiinnittämiseen tarvitaan metallirenkaat, jotka itse ostin paikallisesta nappikaupasta.

Kassi on tosi reilun kokoinen ja sinne mahtuukin kesäpäivän varustus mukaan ongelmitta. Laukussa on vetskarikiinnitys sekä kaksiosainen sisätasku, johon saa säilöön puhelimen ja tarpeelliset pikkutavarat.

Laukku oli tosi helppo ja simppeli ommella ja kuvalliset ohjeet olivat hyvät ja selkeät. Mikäli siis olet kesäkassikaavaa vailla, niin ostoksille pääsee tästä.

 

I got the opportunity to test the Leona Hobo Bag pattern from Delinda Boutique. It is a relaxed bag and definitely large enough to fit all your belongings needed for summer outings. Leona was an easy and relatively fast sew, thanks to the clear instructions and tutorial with lots of photos.

My hobo bag is sewn from rather sturdy Marimekko fabric and the lining is cotton. This bag closes with zipper and it has a pocket inside that is separated into two sections - perfect for your phone and all little things that tends to get lost in bags.

You can purchase the pattern here.

Viime hetken vinkit äitienpäivälahjontaan

Äitienpäiväviikonloppu lähestyy uhkaavasti ja kaikki kunnianhimoiset lahjasuunnitelmat ovat edelleen toteutusta vailla? Niinhän siinä välillä lapsiperhearjen kiiressä tahtoo käydä, ainakin itselleni. Ajattelinkin vinkata tästä todella helposta ja nopeasta lahjaideasta, jonka voi toteuttaa yhdessä aika pienenkin lapsen kanssa.

Kankaanpainannalla saa nimittäin aikaiseksi persoonallisia lahjoja näppärästi. Me olemme neidin kanssa tehneet näitä kaitaliinoja mummuille jo kevään aiempiin juhliin ja ilolla lahjat on otettu vastaan. Voin siis suositella.

Nämä yksilöt on toteutettu Hemtexin valmiisiin kaitaliinoihin, joita löysin alesta kolmella eurolla per kipale. Tokihan moiset voisi ommella itsekin, mutta eipä maksanut vaivaa, kun valmiinakin löytyi sen verran edullisesti. Suorien saumojen ompelu nyt on mielestäni muutenkin sitä vihonviimeistä hommaa.

Kuvioinnissa meillä oli apuna muutamia erilaisia sabluunoja sekä kotoa valmiiksi löytyneitä kangasvärejä. Koska arvasin etukäteen, että lopputuloksesta tulee aika vauhdikas, niin pidättäydyimme yhdessä tai kahdessa värissä per liina. Toki myös kaikilla sateenkaaren väreillä toteutetut luomukset ovat kauniita :)

Itse yritin saada sabluunojen avulla aikaiseksi joitakin tunnistettavissa olevia kuvioita, kun taas lapsi tuputti maalia vähän sinne sun tänne, sekä sabluunoja käyttäen että ilman. Luonnollisesti liinaan oli laitettava myös muutamia taitelijan kädenjälkiä.

 

Jos pöytäliina ei iske on kangasvärien kanssa tietenkin mahdollista askarrella paljon muutakin lahjaksi sopivaa, kuten kauppakassi, tyynyliina, keittiöpyyhe, esiliina, you name it. Veikkaan, että näitä tullaan tehtailemaan jatkossa, kun kerran kangasvärejä ja sabluunoita löytyy valmiina. 

 

P.S. Pahoittelut rypyistä, silitin kyllä pellavanvärisenkin liinan ennen paketoimista ;)

Museopäivä

Vapaapäivän kunniaksi käväistiin retkellä museossa. Lapsi kun rakastaa tällaisia paikkoja, joissa riittää katsottavaa ja tehtävää. Päivän asuksi valikoitui farkut ja jokin aikaa sitten ompelemani simppeli peruscollege, josta on heti muodostunut lempparikäyttövaate. Kankaana paidassa on Pehemiän Babushka Roses -joustocollege. Hihat puolestaan on tehty Jyväskylän kangaskaupan harmaan talvitrikoon jämistä, joita kaapin perukoilta vielä löytyi. Väriltään hihat sopivat kuvion harmaaseen kuin nakutettu ja mielestäni ne rauhoittavat kokonaisuutta kivasti. 

 

Kaavana paidassa on Ottobren raglan, tarkalleen ottaen muistaakseni Little lamb (4/2012) koossa 92 cm. Todella passeli kaava hoikahkolle lapselle, jolle Ottobren kaavat on monesti olleet aika lyhyitä ja leveitä. Näitä teen takuulla lisääkin, harvinaisen helppo ja nopea ompeluprojekti!

Pitääpä muuten mainita, että tämä ruokailuessu on ollut ehdottomasti käytetyin ja tarpeellisin ompeluprojektini! Hihat tosin alkavat olla vähitellen aika naftit, joten pitänee ommella hieman isonnettu versio essusta neidille. En nimittäin usko, että pasta bolognesen syöminen onnistuu vielä hetkeen ilman mittavaa sotkua ;)

Raitamekko suosikkikaavalla

Esittelin aiemmin oman kaavayhdistelmäni tuotoksen, jossa yhdistin Ruska-kaavan yläosan Onion 2035:n alaosaan. Tuosta mekosta tuli kertaheitolla suosikki, joten samalla kaavakehitelmällä piti tietenkin tehdä toinenkin mekko pikimmiten.

Myös tämä mekko on tehty joustocollegesta, joka on mielestäni mitä parhain materiaali arkisiin ja rentoihin mekkoihin. Ei palele viileämmälläkään säällä! Lisäksi piippukaulus pysyy aika hyvin kuosissaan, kun käytössä on trikoota vahvempi materiaali. Tämä collari on navy-vaniljaraitaa Noshin valikoimasta. 

Ommellessa sainkin jälleen todeta, että raidat eivät todellakaan ole helpoin mahdollinen asia, kun niitä yrittää mätsätä, kun kappaleet eivät ole suoria. Minulla oli pakkomielle saada keskeisimpien kohtien raidat kohdistettua hyvin ja kauluksen yhtä reunaa sainkin purkaa ja harsia sen sata kertaa ennen kuin lopputulos alkoi olla toivotunlainen. Mutta onneksi jaksoin, sillä lopputulos on tosi mieleinen. Tämä mekko pääsee varmasti ulos kaapista useasti :)

Ja mikä parasta, kevät ja aurinkoiset päivät ovat saapuneet. Sieltä se kesä vähitellen lähestyy, kohta saa varmaankin jo ihan luvan kanssa aloittaa kesäompelut!

Villasukkia hiljaiselon päätteeksi

Onpa aikaa ehtinyt taas vierähtää viime postaukseni jälkeen. Tähän väliin on mahtunut muuttoa ja remonttia, mutta enköhän taas vähitellen ehdi kirjoitella vähän ahkerammin. Esittelyyn pääsevät tänään parit neidille kutomani perusvillasukat. Lankana näissä on Novitan Nalle ja ohjeena Novitan nettisivujen perusvillasukkaohje. 

Tein oikeanpuoleset sukat ensin ja totesin pian, että niissä on kyllä kasvunvaraa ensi talvelle, ellei jopa seuraavallekin. Siispä tein samaan syssyyn vähän pienemmät raitasukat, jotka pääsivät heti käyttöön.

Pitääpä aiheen vierestä samalla vilauttaa teille kirpparilöytöjäni. Ostin nämä kahdet sukat nimittäin 50 sentin kappalehintaan paikalliselta lastentarvikekirppikseltä. Niin siististi neulotut ja edelleen kuin uudet. Pakko todeta tähän kohtaan, että en kyllä olisi itse väkertämistäni sukista valmis tuohon hintaan luopumaan! 

Onpahan nyt ainakin tarpeeksi varasukkia tarhaankin saakka :)

Ruska & Onion 2035

Olen jo pitkään suunnitellut testaavani yhdistelmää kahdesta lempparimekkokaavastani, eli Ruskasta ja Onion 2035:sta. Kototeko-blogin haasteen innoittamana sain vihdoin ryhdyttyä tuumasta toimeen. Haasteena nimittäin oli ommella jotakin, jossa tuntee olonsa hyväksi. Mikäs siis parempi idea, kuin kehitellä itselle täydellistä kaavaa.

 

Ompelin vuosi sitten itselleni Ruskamekon talvitrikoosta, ja se onkin ollut yksi lempparivaatteistani siitä lähtien. Kaava on tosi kiva ja sopii minulle hyvin ilman mitään muutoksia. Erityisesti tykkään mekon kauluksesta, joka on loistava kylmemmillä keleillä. Ainut negatiivinen asia kaavassa on se, että se vie tuhottoman paljon kangasta. Olen pohtinut tekeväni Ruskan jostakin kuviollisesta kankaasta, mutta en ole yksinkertaisesti raaskinut toteuttaa suunnitelmaa suuren kangasmenekin vuoksi.

Erään Ottobren mekkokaavan kanssa tuskaillessani yksi blogini lukija vinkkasi minulle Onion 2035-mekkokaavasta, koska arveli sen sopivan minulle. Tuhannet kiitokset vinkistä, sillä kyseisestä kaavasta onkin muodostunut yksi lemppareistani, ja olen ommellut kaavalla jo usean mekon.

Tässä omassa kaavayhdistelmässäni on yläosa ja hihat Ruskasta ja helmaosa Onionista. Lisäksi laitoin vielä helmaan kuminauhan pallomaisen helman aikaansaamiseksi. Ja miksi tama kaavayhdistelmä sitten on mielestäni optimaalinen? Koska se on kivan rento mekko, jossa voi kuitenkin vaikka osallistua lastenkutsuille tai matkustaa. Ei kiristä, ei purista, eikä myöskään palele. Mitä sitä vielä muuta voisi vaatteelta toivoa? ;)

Mekon kangas on Pehemiän Babushka roses -joustocollegea tummansinisellä pohjalla. Olin ostanut kangasta vain 1,3m, mutta se riitti kuin riittikin tähän koossa xs ompelemaani mekkoon.

Lopputulokseen on pakko olla tyytyväinen, sillä siitä tuli juuri sellainen kuin suunnittelinkin. Istuvuus on hyvä, malli kiva ja kangasmenekkikin kohtuullinen. Näitä teen varmasti vielä lisääkin.

Mikäli kiinnostuit Renew mama -ompeluhaasteesta, voit käydä kurkkaamassa siitä lisätietoa Kototeko-blogissa täällä. Aiemman Renew mama -teemalla ompelemani vaatteet puolestaan löydät blogistani tägilla Renew mama.

Sininen tammikuu

Blogiani seuranneet ovat ehkä tähän mennessä jo havainneet, että tummansininen kuuluu lempiväreihini. Siksipä hyppäsinkin ilolla mukaan HommaHuoneen vuoden kestävään värihaasteeseen, jossa tammikuun teemana on sopivasti sininen. Toteutin siniset teemaompeluni tarpeellisten talvitamineiden muodossa. Omalle neidille syntyi kahdet legginsit, toiset merinovillasta ja toiset talvitrikoosta. Lisäksi ompelin samaisesta ihanasta merinovillasta lahjaksi neljä kypärämyssyä ystävien lasten päitä lämmittämään. Omalle neidille tein vastaavan jo syksymmällä ja se onkin ollut kovassa käytössä tammikuun pakkasilla. 

Kypärämyssyn kaava löytyy Ottobresta 5/2015 ja se on mielestäni tosi kiva kaava. Istuu ainakin meidän tytön päähän tosi hyvin ja kootkin vastaavat todellisuutta aika hyvin. Suosittelen siis kyseistä kaavaa lämpimästi.

Merinovillalegginsit puolestaan on tehty suosikkikaavallani, eli Ottobren Ruusunpunalla, joka löytyy lehdestä 6/2012. Tein pöksyt koossa 80 cm, mutta lisäsin pituutta reippaasti, jotta housut olisivat mahdollisimman pitkäikäiset. Malli on nimittäin kivan kapea, joten lisäpituus ei haittaa käytössä nytkään. Tummansiniset ryppypolvilegginsit puolestaan ovat Ottobren Rainy skyt numerosta 4/2012. Myös nämä ovat kokoa 80 cm. Olen tehnyt kyseisellä kaavalla jo useammat housut ja on ilmeisesti todettava, että kivasta tyylistään huolimatta nämä eivät meidän neidille kyllä ole aivan optimaaliset, sillä kaava on tosi leveä, kuten kuvastakin näkyy. Pitänee siis kehitellä oma kaavaversio ja kokeilla joku kerta Ruusunpuna-leggareita polvirypyillä.

Marjanallet-merinovilla on Pehemiältä kotoisin. Tummansinininen yksivärinen talvitrikoo puolestaan on Jyväskylän kangaskaupan valikoimista ja on jäänyt jäljelle oman Ruska-mekkoni ompeluksista. Ihan loistavia materiaaleja molemmat, talvitrikoo ja merinovilla.

Muiden siniseen ompeluhaasteeseen mukaan lähteneiden luomuksia voit käydä kurkkaamassa täällä.

Yllärikankaan matka vaatteeksi

Olen ollut aika innokas osallistumaan kaikenlaisiin ompeluhaasteisiin. Alkusyksyllä lähdinkin innolla mukaan, kun ompeluryhmällemme teetettiin oma kangas, jonka näkisi ensimmäisen kerran vasta, kun se postilaatikkoon kolahtaa. Kankaan saapumisessa tehtaalta kestikin huomattavasti oletettua pidempään, mutta ennen joulua palat vihdoin ehtivät perille saakka. Paketin avatessani olin aika lailla yllättynyt ja nyt on ikäväkseni pakko sanoa, että en positiivisella tavalla. Kankaan sävyistä liila ja persikka kuuluvat inhokkeihini ja lisäksi kankaassa oli mielestäni aivan liikaa kaikkea erityylistä kohtaa. Kuosi on niin kaukana omasta tyylistäni kuin olla ja voi, eikä minulla ollut mitään ideaa kankaan suhteen.

Vähitellen taitavien kanssaompelijoiden tuotosten kuvia alkoi putkahdella esiin. Joukossa oli ihan nättejä ja kantajilleen sopivia asuja, mutta kangas ei edelleenkään miellyttänyt omaa silmää yhtään sen enempää kuin aiemminkaan. Huokailin sen ääressä viikkotolkulla, mutta inspiraatio ei vain ottanut iskeäkseen. Eräänä iltana kun kangasta kotona levittelin ties kuinka monetta kertaa kutsuin miehenkin neuvonpitoon. Kysyin vinkkiä, mitä ihmettä tästä kankaanpalasta oikein tekisin. Mies katsahti kangasta ja totesi heti, että sehän on ihan Miami Vice –tyylinen, hänpä haluaakin siitä t-paidan itselleen. Ilahduin tietenkin ideasta. Minun ei tarvitsisi väkisin vääntää itselleni kankaasta jotakin vaatekappaletta, jota en kuitenkaan koskaan käyttäisi. Samalla otin haasteekseni sopivan t-paitakaavan piirtämisen miehelle. 

T-paita on siis kaavoitettu miehen lempipaidan mukaan ja paita on suunnilleen kokoa L. Paidassa ei ole mukana lisäkankaita, vaan koko luomus on yllärikangasta itseään. Resoria lukuunottamatta toki, joka on Selian valikoimasta peräisin.

Miehen paita vei kangasta ihanan reilusti, joten kovin paljoa ei jäänyt jäljelle tuhlattavaksi. Tein itselleni kankaan ruksiosiosta tuubihuivin juoksulenkeille. Lisäksi kaappiin jäi vielä pieni pala liilaa kohtaa, johon yritän mallailla lapsen leggarikaavaa, kunhan aika antaa myöden. Loppu hyvin kaikki hyvin siis, mies sai paitansa (joka muuten istuu sanoisinko loistavasti!) ja minä pääsin kankaasta eroon ja sain haasteompelun suoritettua kunnialla annetussa ajassa.

Pakko muuten loppuun vielä hehkuttaa arpaonneani. Osallistuin taannoin Majapuun Facebook-sivuilla arvontaan ja, kuvitelkaa, voitin! Ja palkinto ei olisi mitenkään voinut olla parempi. Sain nimittäin 100 euron lahjakortin heidän nettikauppaansa. Ja kaupastahan kotiutui aimo annos kangasta ja muuta tilpehööriä, ihanaa! Vielä kun jostakin voisi voittaa lisätunteja vuorokauteen... Vinkkaa ihmeessä, jos sellaiseen arvontaan törmäät! :)

Arkivaatetta alkuvuoteen

Vaikka kiireinen arki on taas loman jälkeen käynnistynyt jo täydellä teholla on ompeluun jäänyt myös hyvin aikaa. Näillä pakkasilla kun mieluiten tulee pysyteltyä neljän seinän sisällä... Eilen vietimme taas ompelupäivää paikallisen porukan kanssa ja itsekin pääsin muutaman kuukauden tauon jälkeen taas osallistumaan, loppusyksyllä kun aikataulut eivät millään natsanneet ompelupäivien kanssa. Ja tällä kertaa valmista syntyi varmasti ennätysmäärä! Toki minulla oli myös mukana paljon keskeneräisiä projekteja, joten ihan nollasta en kaikkien kanssa aloittanut. Ompelin myös aika perusjuttuja, joita sai vain surruutella menemään sen kummempia miettimättä.

 

Ensimmäisenä eiliseltä esittelyyn pääsee lapsen collegemekko, johon hän jo ehti tykästyä niin, että se oli saatava tänään päälle myös päiväkotiin. Mekko on ommeltu Birdie birdie -kaavalla (Ottobre 1/2015, kaava nro 1) koossa 86 cm leveys ja 92cm leveys. Olenkin tuon kaavan jo vuosi sitten testannut ja hyväksi todennut, silloin joustofroteesta koossa 68 cm ompelemani versio löytyy täältä. Tuossa aiemmassa yksilössä ongelmana oli se, että käyttäjän pää ei mahtunut mekosta läpi ilman nepparihalkiota. Tässä isommassa mekossa ja tällä materiaalilla ei ongelmia tullut, vaan mekko menee kyllä hyvin päälle.

Helmaan lisäsin ohjeesta poiketen kuminauhan, joka kuroo mekkoa nätisti kasaan. Pituudessa on kivasti vielä kasvunvaraa, mutta mekko on silti jo nykyisellään käyttökelpoinen. Kankaana mekossa on PaaPiin  vaaleanpunapohjainen Hippu-college. Hihat on tehty Viljamin Puodin mustasta collegesta ja kanttaukset on tehty mustalla resorilla, jonka alkuperästä ei ole muistikuvaa.

Mekkokuvat tiivistävätkin hyvin sen, minkä vuoksi useimmiten tyydyn kuvaamaan teokseni ilman mannekiinia ;)

 

 

Muokkasin samaisen Hippu-kankaan avulla myös yhdet ystävän tytöiltä perityt Angry birds -collegehousut uuteen uskoon. Linnun kuva oli nimittäin aika kulahtanut (ja itse olen myös allerginen niille otuksille), joten tälläsin kuvan päälle Hipun, ja kivan mallisista housuista tuli varsin passelit päiväkotikäyttöön.