Yllärikankaan matka vaatteeksi

Olen ollut aika innokas osallistumaan kaikenlaisiin ompeluhaasteisiin. Alkusyksyllä lähdinkin innolla mukaan, kun ompeluryhmällemme teetettiin oma kangas, jonka näkisi ensimmäisen kerran vasta, kun se postilaatikkoon kolahtaa. Kankaan saapumisessa tehtaalta kestikin huomattavasti oletettua pidempään, mutta ennen joulua palat vihdoin ehtivät perille saakka. Paketin avatessani olin aika lailla yllättynyt ja nyt on ikäväkseni pakko sanoa, että en positiivisella tavalla. Kankaan sävyistä liila ja persikka kuuluvat inhokkeihini ja lisäksi kankaassa oli mielestäni aivan liikaa kaikkea erityylistä kohtaa. Kuosi on niin kaukana omasta tyylistäni kuin olla ja voi, eikä minulla ollut mitään ideaa kankaan suhteen.

Vähitellen taitavien kanssaompelijoiden tuotosten kuvia alkoi putkahdella esiin. Joukossa oli ihan nättejä ja kantajilleen sopivia asuja, mutta kangas ei edelleenkään miellyttänyt omaa silmää yhtään sen enempää kuin aiemminkaan. Huokailin sen ääressä viikkotolkulla, mutta inspiraatio ei vain ottanut iskeäkseen. Eräänä iltana kun kangasta kotona levittelin ties kuinka monetta kertaa kutsuin miehenkin neuvonpitoon. Kysyin vinkkiä, mitä ihmettä tästä kankaanpalasta oikein tekisin. Mies katsahti kangasta ja totesi heti, että sehän on ihan Miami Vice –tyylinen, hänpä haluaakin siitä t-paidan itselleen. Ilahduin tietenkin ideasta. Minun ei tarvitsisi väkisin vääntää itselleni kankaasta jotakin vaatekappaletta, jota en kuitenkaan koskaan käyttäisi. Samalla otin haasteekseni sopivan t-paitakaavan piirtämisen miehelle. 

T-paita on siis kaavoitettu miehen lempipaidan mukaan ja paita on suunnilleen kokoa L. Paidassa ei ole mukana lisäkankaita, vaan koko luomus on yllärikangasta itseään. Resoria lukuunottamatta toki, joka on Selian valikoimasta peräisin.

Miehen paita vei kangasta ihanan reilusti, joten kovin paljoa ei jäänyt jäljelle tuhlattavaksi. Tein itselleni kankaan ruksiosiosta tuubihuivin juoksulenkeille. Lisäksi kaappiin jäi vielä pieni pala liilaa kohtaa, johon yritän mallailla lapsen leggarikaavaa, kunhan aika antaa myöden. Loppu hyvin kaikki hyvin siis, mies sai paitansa (joka muuten istuu sanoisinko loistavasti!) ja minä pääsin kankaasta eroon ja sain haasteompelun suoritettua kunnialla annetussa ajassa.

Pakko muuten loppuun vielä hehkuttaa arpaonneani. Osallistuin taannoin Majapuun Facebook-sivuilla arvontaan ja, kuvitelkaa, voitin! Ja palkinto ei olisi mitenkään voinut olla parempi. Sain nimittäin 100 euron lahjakortin heidän nettikauppaansa. Ja kaupastahan kotiutui aimo annos kangasta ja muuta tilpehööriä, ihanaa! Vielä kun jostakin voisi voittaa lisätunteja vuorokauteen... Vinkkaa ihmeessä, jos sellaiseen arvontaan törmäät! :)