Ohje: Babynest eli unipesä

Tämä ”unipesä” on ollut ehdoton yöunien pelastaja vauva-aikana! Ompelin tämän nukkumisalustan vauvan ollessa parin viikon ikäinen. Tuntui nimittäin siltä, että jopa melko pieni kehtokin oli turhan iso ja turvaton paikka vauvalle nukkua, hän piti ahtaammista oloista. Tunginkin aina jos jonkinmoisia lisätäytteitä jalkojen ympärille, rullailin peittoa ym. Sitten muistin nähneeni lastentarvikekaupassa juuri tähän tarkoitukseen passelin tavaran, Babynestin. Se ei vaikuttanut turhan vaikealta ommeltavalta, joten tuumasta toimeen vaan. 

Googlettelun jälkeen löytyi muitakin itsetehtyjä unipesiä ja myös hieman vinkkejä sen ompeluun. Katselin myös valmiiden Babynestien mittoja ja muokkailin omani vähän niiden perusteella. Lisäsin kuitenkin jonkin verran pituutta siinä toivossa, että tästä tulisi pitkäikäisempi. Valmistajan mukaan unipesä soveltuu 0-6 kk ikäisille vauvoille. Tietenkin käyttöaika riippuu täysin vauvan koosta, mutta meidän seitsemänkuinen mahtuu ainakin omaansa vielä ihan hyvin. Ja tuo on muuten siinäkin mielessä hyvä kapistus tässä vaiheessa, että se vähän rajoittaa lapsen öisiä kääntyilyjä ja siten rauhoittaa unia. Unipesä on ollut myös erityisen hyvä reissatessa, sillä siinä lapsella on tuttu ja turvallinen nukkumapaikka muuallakin kuin kotona. 

Tarvikkeet

Unipesään tarvitsee noin metrin lakanakangasta. Mikäli haluat tehdä omastasi hieman pitkäikäisemmän, voi kangasta ostaa hieman enemmän. Lisäksi tarvitset n. kaksi metriä vanua, 3 m nyöriä ja halutessasi kanttinauhaa (n. 2,5 m).

Ompelu

Ompelu ei ollut kovin monimutkaista. Aluksi leikataan lakanakankaasta kaksi unipesän muotoista kappaletta (korkeus n. 90 cm), jotka ommellaan oikeat puolet vastakkain yhteen. Jätä unipesän alareuna ompelematta, jotta saat vanutäytteen kankaiden väliin. Ompele kanttinauha kankaiden sauman päälle tai tee kuja nyöriä varten itse kankaista.

Leikkaa vanusta kaksi tai kolme pari senttiä keskiosaa suurempaa palaa ja ompele ne lakanakankaiden väliin n. 15 sentin päässä reunasta. Tämän jälkeen rullaa loppu vanu tiukaksi pötköksi ja pujota unipesän kaarelle. Ompele unipesän alaosa käsin kiinni ja pujota nyöri sille tehtyyn kujaan. Valmista tuli!

Mikäli haluat unipesästäsi astetta hienostuneemman, voit tehdä keskiosan sisälle erillisen pestävän patjan ja sulkea unipesän alareunan neppareilla, napeilla tai vetoketjulla. Jos kaipaat tarkempaa ompeluohjetta vaihekuvineen, löytyy sellainen (på svenska) esimerkiksi täältä. Kysyäkin saa :) Ja kommentoi ihmeessä, jos ompelit oman babynestin ohjeillani.

Narut solmittuna unipesä soveltuu pikkuvauvan käyttöön

Ponihullu

Tämä Sari Ahokaisen Pony Bloom -kangas vain on niin ylivoimaisen ihanaa, että olihan sitä nyt tällaisen hevoshullun pakko tilata! Ompelukseni näyttävätkin määräytyvät usein vähän sen perusteella, että mihin kankaaseen on milloinkin tullut hurahdettua. Tätä piti hommata kerralla pari metriä, että ainakin on tarpeeksi useampaan projektiin. Vauvalle tästä jotain alkuun mietin, mutta kuvio on niin iso, että eipä se oikein vauvan vaatteelle mahdu kokonaisena kuin korkeintaan yhteen kertaan keskelle kappaletta. Ellei siis puhuta mekoista, sellaisen toki voisin tehdä, lapsella kun ei taida juuri yhtään mekkoa ollakaan ;)

Kankaasta syntyikin synttärilahja ystävän 8-vuotiaalle ponitytölle. Pakettiin meni ponimekon lisäksi myös mekkoon sopivat pyöräilyshortsit, jotta mekon kanssa voi riehua rauhassa helmat korvissa. Kietaisumekossa kaavana oli Ottobren Princess Castle –kietaisumekko (kaava 14 lehdestä  4/2013), jonka tein koossa 128 cm. Reilua kokoa tuntuivat kaavat jälleen olevan ja mekkoon jäikin runsaasti kasvuvaraa. 

Pyöräilyshortsit puolestaan tein Ottobren Ropina-legginsien kaavalla, josta lyhensin ne shortsipituisiksi. Kaava on numero 26 lehdestä 6/2012, ja myös tämä kaava oli melko reilua kokoa mielestäni. Shortsien keltainen trikoo on metritavaraa Eurokankaasta.

Lisäksi ponikankaasta syntyi itselleni ja ystävälleni yöshortsit. Käytin näihin eri kaavoja, toiset on tehty Suuren Käsityön kaavalla 7/2014 (kaava nro 14, lasten koot) ja toiset shortsit puolestaan ovat kaavalla Suuren Käsityön kaavalla nro 11 lehdestä 11-12/2011. Näissä shortseissa käytetty punainen resori on Sampsukasta. Kaavat olivat ihan passelit ja shortsit onnistuivat hyvin. Tosin toisten shortsien lahkeensuun kanttauksessa resori on mielestäni hieman liiaksi venytettynä, mutta eipä tuo taida yöhousuissa niin nuukaa olla.

Joustofroteehaalari

Taidanpa tänään esitellä teille uusimman ja vähän syksyisemmän aikaansaannokseni, eli joustofroteehaalarin. Ilmat ovat alkaneet uhkaavasti viilentyä, joten otin projektikseni tehdä neidille välihaalarin. Kaavaksi valikoitui Ottobren kirahvihaalari lehdestä  1/2013 (kaava nro 4).

Päällisen raidallinen joustofroteekangas on Metsolasta.  Vuoritin haalarin yksivärisellä pinkillä Sampsukan trikoolla, paitsi hupussa vuori on Noshin norsuista. Pinkki resori on Stoff og Stilin. Pinkit nepparit puolestaan on tilattu Käpyseltä.

Itse asiassa tämä olikin ensimmäinen yritelmäni joustofroteesta ylipäätään. Olen kuullut paljon kehuja kyseiseen materiaaliin liittyen, joten olihan se nyt sitten itsekin testattava. Vähän kauhistuin alkuun sotkua, jonka kankaan leikkaaminen sai aikaiseksi, sillä sitä leikkausnukkaa oli kyllä (koiran ja lapsen suosiollisella avustuksella) koko talo täynnä. Saumuroidessakin sotkua tuli aika lailla eri määrä kuin esimerkiksi trikoita käsitellessä, mutta lopputulos taisi kuitenkin olla vaivan väärti. Tästä haalarista tuli nimittäin aika passeli J Tosin kasvuvaraa on sen verran, että taitaa jäädä kevätkeleille tämän käyttö, mutta mitäpä tuosta. Voihan sitä aina hurauttaa pienemmän version kasaan näitä syksyn ja alkutalven päiviä varten. Tämä kappale tuli siis tehtyä koossa 74 cm (jotta sitten varmasti mahtuu), mutta meidän neitejä menisi kyllä kaksin kappalein tuon haalarin sisään ;)

Haalari oli lopulta aika työläs, kun piti moneen kertaan pohtimalla pohtia, vuorin ja päällyskankaan ompelua, jotta lopputuloksesta tulisi siisti ja toimiva. Toki siis ohjettakin olisi voinut lukea, mutta mitä turhia.. :D Ottobren ohje oli itse asiassa suunniteltu käännettävälle haalarille, mutta tästä ei sellaista ollut tarkoitusta tehdä, joten sovelsin ompeluohjetta matkan varrella. Ohjeesta poiketen lisäsin resorin myös hihansuihin. Haarakiilan alue ja neppilistan alareuna oli se kinkkisin kohta, jota jouduin pariin kertaan ratkomaan, kun vuori ei vain asettunut riittävän nätisti. Mutta ihan hyvä siitä lopulta tuli, ja jos tällä ohjeella teen pienemmän haalarin, sujunee sen teko sitten jo huomattavasti sujuvammin, kun kaikki on kertaalleen pohdittuna.

Hattarakekkereihin hullaantunut

Jos sitä vihdoin saisi joitakin ompeluksia esiteltyä. Ja kai se on blogin nimi huomioiden mekolla aloitettava. Sain haalittua itselleni pienen palan tätä iki-ihanaa Viljamin puodin Hattarakekkerit-trikoota. Kauan piti kaavoja etsiä ja kankaalle sovitella, että tuon pienen palan sai kokonaan hyödynnettyä. Ja tietenkin vielä halusin saada kuvion osumaan kivasti keskelle etukappaletta, joten haastetta riitti. Mutta kyllä tällä kertaa kannatti piirtää monet kaavat ja sovitella niitä kankaalle, sillä onnistuin saamaan aikaiseksi tuosta pienestä kangaspalasta sekä hihattoman mekon että t-paidan koossa 68 cm.

Mekko on lopulta yhdistelty kahdesta kaavasta, yläosa on Ottobren kaavalla Blue orange –luomuvelourmekko (lehdestä  1/2014, kaava nro 13) ja alaosa on puolestaan Speedy girl –trikoomekosta (Ottobre 3/2013, kaava nro 1). Lisäksi jouduin vielä tekemään mekkoon keskitakasauman, mutta se ei lopputuloksessa mielestäni haittaa, sillä kuvion sai kuitenkin kohdistettua takakappaleella hyvin. Saumaahan ei olisi tarvinnut, jos en olisi välttämättä halunnut tuota kuviota keskelle etukappaletta. Olin kuitenkin saanut siitä jonkun päähänpinttymän, sillä eihän tuollaiseen 68 senttiseen vaatteeseen nyt muutenkaan montaa kuviota mahdu, niin on sitten edes joku kokonainen kuvio mukana.

T-paita puolestaan on Ottobren kaavalla Spot fish – t-paita (lehdestä  3/2013, kaava nro 3). T-paitaan tein takakappaleen yksivärisestä vaaleanpunaisesta trikoosta, joka sopii tuon Hattarakekkerikuosin kanssa mielestäni kivasti yhteen. Yksivärinen trikoo on Sampsukan, kuten myös molempien vaatteiden resori, joka on Sampsukan värisävyä tumma vaaleanpunainen.

 

Hurahdin tähän kuosiin tosissani ja nyt kaapissa odottaa myös neljä metriä puuvillaa samalla kuosilla. Niistä olisi tarkoitus loihtia pikkuneidille lakanat, kunhan inspiraatio iskee.







Ihanasti muuten huomasin, että NuppuNeulalla on menossa blogissaan arvonta, jossa palkintona on mm. Viljamin Puodin kangaspaketti! Voisiko enää paremmin osua palkinto kohdilleen, pakkohan tuohon oli osallistua. Tässä linkki arvontaan: