Sininen tammikuu

Blogiani seuranneet ovat ehkä tähän mennessä jo havainneet, että tummansininen kuuluu lempiväreihini. Siksipä hyppäsinkin ilolla mukaan HommaHuoneen vuoden kestävään värihaasteeseen, jossa tammikuun teemana on sopivasti sininen. Toteutin siniset teemaompeluni tarpeellisten talvitamineiden muodossa. Omalle neidille syntyi kahdet legginsit, toiset merinovillasta ja toiset talvitrikoosta. Lisäksi ompelin samaisesta ihanasta merinovillasta lahjaksi neljä kypärämyssyä ystävien lasten päitä lämmittämään. Omalle neidille tein vastaavan jo syksymmällä ja se onkin ollut kovassa käytössä tammikuun pakkasilla. 

Kypärämyssyn kaava löytyy Ottobresta 5/2015 ja se on mielestäni tosi kiva kaava. Istuu ainakin meidän tytön päähän tosi hyvin ja kootkin vastaavat todellisuutta aika hyvin. Suosittelen siis kyseistä kaavaa lämpimästi.

Merinovillalegginsit puolestaan on tehty suosikkikaavallani, eli Ottobren Ruusunpunalla, joka löytyy lehdestä 6/2012. Tein pöksyt koossa 80 cm, mutta lisäsin pituutta reippaasti, jotta housut olisivat mahdollisimman pitkäikäiset. Malli on nimittäin kivan kapea, joten lisäpituus ei haittaa käytössä nytkään. Tummansiniset ryppypolvilegginsit puolestaan ovat Ottobren Rainy skyt numerosta 4/2012. Myös nämä ovat kokoa 80 cm. Olen tehnyt kyseisellä kaavalla jo useammat housut ja on ilmeisesti todettava, että kivasta tyylistään huolimatta nämä eivät meidän neidille kyllä ole aivan optimaaliset, sillä kaava on tosi leveä, kuten kuvastakin näkyy. Pitänee siis kehitellä oma kaavaversio ja kokeilla joku kerta Ruusunpuna-leggareita polvirypyillä.

Marjanallet-merinovilla on Pehemiältä kotoisin. Tummansinininen yksivärinen talvitrikoo puolestaan on Jyväskylän kangaskaupan valikoimista ja on jäänyt jäljelle oman Ruska-mekkoni ompeluksista. Ihan loistavia materiaaleja molemmat, talvitrikoo ja merinovilla.

Muiden siniseen ompeluhaasteeseen mukaan lähteneiden luomuksia voit käydä kurkkaamassa täällä.

Yllärikankaan matka vaatteeksi

Olen ollut aika innokas osallistumaan kaikenlaisiin ompeluhaasteisiin. Alkusyksyllä lähdinkin innolla mukaan, kun ompeluryhmällemme teetettiin oma kangas, jonka näkisi ensimmäisen kerran vasta, kun se postilaatikkoon kolahtaa. Kankaan saapumisessa tehtaalta kestikin huomattavasti oletettua pidempään, mutta ennen joulua palat vihdoin ehtivät perille saakka. Paketin avatessani olin aika lailla yllättynyt ja nyt on ikäväkseni pakko sanoa, että en positiivisella tavalla. Kankaan sävyistä liila ja persikka kuuluvat inhokkeihini ja lisäksi kankaassa oli mielestäni aivan liikaa kaikkea erityylistä kohtaa. Kuosi on niin kaukana omasta tyylistäni kuin olla ja voi, eikä minulla ollut mitään ideaa kankaan suhteen.

Vähitellen taitavien kanssaompelijoiden tuotosten kuvia alkoi putkahdella esiin. Joukossa oli ihan nättejä ja kantajilleen sopivia asuja, mutta kangas ei edelleenkään miellyttänyt omaa silmää yhtään sen enempää kuin aiemminkaan. Huokailin sen ääressä viikkotolkulla, mutta inspiraatio ei vain ottanut iskeäkseen. Eräänä iltana kun kangasta kotona levittelin ties kuinka monetta kertaa kutsuin miehenkin neuvonpitoon. Kysyin vinkkiä, mitä ihmettä tästä kankaanpalasta oikein tekisin. Mies katsahti kangasta ja totesi heti, että sehän on ihan Miami Vice –tyylinen, hänpä haluaakin siitä t-paidan itselleen. Ilahduin tietenkin ideasta. Minun ei tarvitsisi väkisin vääntää itselleni kankaasta jotakin vaatekappaletta, jota en kuitenkaan koskaan käyttäisi. Samalla otin haasteekseni sopivan t-paitakaavan piirtämisen miehelle. 

T-paita on siis kaavoitettu miehen lempipaidan mukaan ja paita on suunnilleen kokoa L. Paidassa ei ole mukana lisäkankaita, vaan koko luomus on yllärikangasta itseään. Resoria lukuunottamatta toki, joka on Selian valikoimasta peräisin.

Miehen paita vei kangasta ihanan reilusti, joten kovin paljoa ei jäänyt jäljelle tuhlattavaksi. Tein itselleni kankaan ruksiosiosta tuubihuivin juoksulenkeille. Lisäksi kaappiin jäi vielä pieni pala liilaa kohtaa, johon yritän mallailla lapsen leggarikaavaa, kunhan aika antaa myöden. Loppu hyvin kaikki hyvin siis, mies sai paitansa (joka muuten istuu sanoisinko loistavasti!) ja minä pääsin kankaasta eroon ja sain haasteompelun suoritettua kunnialla annetussa ajassa.

Pakko muuten loppuun vielä hehkuttaa arpaonneani. Osallistuin taannoin Majapuun Facebook-sivuilla arvontaan ja, kuvitelkaa, voitin! Ja palkinto ei olisi mitenkään voinut olla parempi. Sain nimittäin 100 euron lahjakortin heidän nettikauppaansa. Ja kaupastahan kotiutui aimo annos kangasta ja muuta tilpehööriä, ihanaa! Vielä kun jostakin voisi voittaa lisätunteja vuorokauteen... Vinkkaa ihmeessä, jos sellaiseen arvontaan törmäät! :)

Arkivaatetta alkuvuoteen

Vaikka kiireinen arki on taas loman jälkeen käynnistynyt jo täydellä teholla on ompeluun jäänyt myös hyvin aikaa. Näillä pakkasilla kun mieluiten tulee pysyteltyä neljän seinän sisällä... Eilen vietimme taas ompelupäivää paikallisen porukan kanssa ja itsekin pääsin muutaman kuukauden tauon jälkeen taas osallistumaan, loppusyksyllä kun aikataulut eivät millään natsanneet ompelupäivien kanssa. Ja tällä kertaa valmista syntyi varmasti ennätysmäärä! Toki minulla oli myös mukana paljon keskeneräisiä projekteja, joten ihan nollasta en kaikkien kanssa aloittanut. Ompelin myös aika perusjuttuja, joita sai vain surruutella menemään sen kummempia miettimättä.

 

Ensimmäisenä eiliseltä esittelyyn pääsee lapsen collegemekko, johon hän jo ehti tykästyä niin, että se oli saatava tänään päälle myös päiväkotiin. Mekko on ommeltu Birdie birdie -kaavalla (Ottobre 1/2015, kaava nro 1) koossa 86 cm leveys ja 92cm leveys. Olenkin tuon kaavan jo vuosi sitten testannut ja hyväksi todennut, silloin joustofroteesta koossa 68 cm ompelemani versio löytyy täältä. Tuossa aiemmassa yksilössä ongelmana oli se, että käyttäjän pää ei mahtunut mekosta läpi ilman nepparihalkiota. Tässä isommassa mekossa ja tällä materiaalilla ei ongelmia tullut, vaan mekko menee kyllä hyvin päälle.

Helmaan lisäsin ohjeesta poiketen kuminauhan, joka kuroo mekkoa nätisti kasaan. Pituudessa on kivasti vielä kasvunvaraa, mutta mekko on silti jo nykyisellään käyttökelpoinen. Kankaana mekossa on PaaPiin  vaaleanpunapohjainen Hippu-college. Hihat on tehty Viljamin Puodin mustasta collegesta ja kanttaukset on tehty mustalla resorilla, jonka alkuperästä ei ole muistikuvaa.

Mekkokuvat tiivistävätkin hyvin sen, minkä vuoksi useimmiten tyydyn kuvaamaan teokseni ilman mannekiinia ;)

 

 

Muokkasin samaisen Hippu-kankaan avulla myös yhdet ystävän tytöiltä perityt Angry birds -collegehousut uuteen uskoon. Linnun kuva oli nimittäin aika kulahtanut (ja itse olen myös allerginen niille otuksille), joten tälläsin kuvan päälle Hipun, ja kivan mallisista housuista tuli varsin passelit päiväkotikäyttöön.